Kasvusta ja uuden oppimisen tarpeesta puhutaan paljon. Yksi asia tuntuu unohtuvan: molemmat edellyttävät palautumista. Ylikuormittunut hermosto ei pysty uuteen ajatteluun, luovuuteen, ideointiin eikä oppimaan uutta tai sopeutumaan. Miksi näin? Mitä kuormittuneessa hermostossa oikeastaan tapahtuu — ja mitä voisi tapahtua, jos palautuminen otettaisiin tosissaan?

Kun keho ja hermosto ovat pitkään ylivirittyneessä tilassa, toimintakyky kapenee kuin itsestään. Tämä ei ole laiskuutta tai tahdon puutetta, vaan täysin luonnollinen fysiologinen reaktio.

Pitkäkestoinen sympaattinen eli aktivoitunut ja reaktiivinen hermoston tila vaikuttaa niin ajatteluun, toimintakykyyn, suhtautumiseen kuin käyttäytymiseenkin tietyllä tapaa. Mitä kehossa tapahtuu stressitilassa?

• Ajattelu kapenee. Keho on varautunut ensisijassa uhkaan ja huomio rajautuu vain välttämättömään. Luova ideointi ja kehittäminen tuntuvat raskailta tai turhilta.
• Reaktiivisuus lisääntyy. Fokus siirtyy puolustautumiseen ja tämän hetken selviytymiseen yhteistyön tai isompien kokonaisuuksien ja tulevaisuuden huomioisen sijaan.
• Kapasiteetti supistuu. Hermoston suojamekanismit estävät tarttumasta uuteen tai käyttämästä energiaa selviämisen kannalta epäolennaiseen. Muutokset ovat uhkia, ei mahdollisuuksia.
• Sosiaalisuus vähenee. Oma selviäminen ajaa muun ohi. Virittyneessä tilassa kyky ymmärtää toisten puhetta tai tunteita heikkenee. Myös empatia vaikeutuu. 

Tämä on tila, jossa moni elää tällä hetkellä. Ja se näkyy ihmisten niin käyttäymisessä työyhteisöissä ja yhteiskunnassa kuin yksilöiden jaksamisessa.

Palautuneena ihminen on luova ja vastaanottava

Kun hermosto pääsee rauhoittumaan ja kierrokset laskevat, kehon ja mielen resurssit vapautuvat jälleen käyttöön. Palautunut ihminen toimii aivan eri taajuudella ja näkee maailman täysin eri tavoin kuin kuormittunut.

Rauhallisessa ja tyynessä hermoston tilassa:

• Ajatus kulkee ja ongelmanratkaisu kirkastuu. Aivot ovat virkeät, muisti toimii ja kokonaisuuksia on helpompi hahmottaa.
• Energia virtaa ja ihminen jaksaa olla aktiivinen. Myös sosiaalisuus, osallistuminen ja yhteistyö sujuvat helpommin.
• Tulevaisuus näyttäytyy mahdollisuutena. Palautunut hermosto ei lue kaikkea uhkana, vaan pystyy innostumaan muutoksista ja uusista asioista.

Palautumisessa ei ole siis kyse pelkästään levosta, vaan sillä on suora yhteys kaikkeen siihen, mitä moni tavoittelee niin työelämässä kuin vapaa-ajallaan. Palautuminen vaikuttaa ratkaisevasti niin aivoihin ja ajatteluun kuin ihmisen energisyyteen ja vuorovaikutustapaan.

Ensin on korjattava juurisyy

Suomi elää syvää kuormituksen aikaa, jossa mielenterveyspoissaolot kasvavat, uupumus lisääntyy eikä ihmiset kykene oppimaan uutta ja uudistumaan siinä tahdissa, mitä jatkuvasti muuttuva maailma tuntuu edellyttävän.

Vaikka viivaa asioiden välille ei pidä vetää liian kevyesti, tässä tapauksessa yhteys on mielestäni ilmeinen. Jos ihmiset ovat uupuneita ja kapasiteetti on nollassa, kasvua ja oppimista ei voi tapahtua. Se on käytännössä fysiologisesti mahdotonta.

Uutta ei synny pakottamalla tai väkisin, vaan palauttamalla se kapasiteetti, joka nyt on supistettu ja kavennettu ajamalla hermosto jatkuvaan stressitilaan.

Palautuminen on mahdollisuus

Palautuminen palauttaa ihmisen siihen luonnolliseen tilaan, jossa keho korjaa itseään, mieli jaksaa ajatella uteliasti ja energia riittää uuden opetteluun ja ongelmien ratkaisuun.

Palautuminen ei ole mystiikkaa. Se on kehon luonnollinen korjaustila hetkelliseksi tarkoitetulle tilanteiselle kuormitukselle ja stressitilalle. Stressitila on jo kuitenkin jo niin krooninen, että harvan keho osaa enää purkaa itseään kunnolla ilman tietoista palautumista. 

Onneksi meillä on paljon tutkittuja menetelmiä, tehokkaita työkaluja ja konkreettisia tapoja purkaa hermoston kuormitusta. Sekä paljon alan osaamista ja asiantuntemusta tässä maassa. 

Kyse ei olekaan siitä, etteikö juurisyitä korjaavia ratkaisuja olisi. Kyse on siitä, ymmärrämmekö näitä syitä ja kykenemmekö tarttumaan ratkaisuihin?