Mitä jos sanoisin, että tehostat pitämiäsi palavereja, kun aloitat ne näin: Pyydä osallistujia laittamaan hetkeksi silmät kiinni. Pyydä heitä sitten hengittämään pari kertaa niin, että he havaitsevat ilmavirran liikkeen kehossaan. Sen jälkeen havaitsemaan istuimen takapuolensa alla ja jalat lattialla. Rentouttamaan kädet ja hartiat ja vapauttamaan jännitykset kasvoilta. 

Kuulostaa oudolta, eikö? Liian oudolta ja erikoiselta, että voisit oikeasti kuvitella aloittavasi palaverin näin?

Tässä ristiriidassa piilee yksi nykytyöelämän paradokseista. 

Tietoisen läsnäolon on todettu tehostavan merkittävästi keskittymistä, ajattelua ja yhteistyötä. Kaikki sitä tehokkaasti tukeva on kuitenkin siivottu pois nykytyöelämästä ja leimattu turhaksi hörhöilyksi.

Avaan seuraavassa, miksi läsnäoloon kuitenkin kannattaisi panostaa. 

Poissaolevat ihmiset eivät pysty olemaan tehokkaita

Harvardin yliopiston psykologien tutkimuksen mukaan ihminen ajattelee 47 % valveillaoloajastaan muuta kuin läsnäolevassa hetkessä tapahtuvia asioita. Käytännössä siis ihmisen mieli vaeltaa lähes puolet ajasta ihan muualla, eikä hän ole keskittynyt ympärillään oleviin ihmisiin tai tapahtumiin.

Toinen pysäyttävä aivotutkimuksista saatu tieto liittyy ihmisen mielen taipumukseen takertua menneeseen ja toimia automatisoituneiden ajatusmalliensa kautta. Neurotieteilijä Joe Dispenzan mukaan ihminen ajattelee lähes 90 % samoja ajatuksia päivästä toiseen. Käytännössä autopilotilla toimivat ihmiset reagoivat ja tulkitsevat asioita menneestä, eivätkä varsinaisesta käsillä olevasta hetkestä käsin.

Miten tämä näkyy esimerkiksi työpäivissä tai palavereissa?

Jos ihmisten ajatukset vaeltavat nykyhetken sijaan menneessä tai tulevassa, kun pitäisi puhua toisten kanssa, oppia uutta tai ideoida yhdessä, ei ihme, että vuorovaikutus kuormittaa ja syntyy ristiriitoja. Poissaoleva ja muista ajatuksista täyttynyt mieli ei kykene vastanottamaan uutta.

Läsnäolon haasteet heikentävät merkittävästi niin vuorovaikutusta kuin ajatteluakin.

Tietoinen läsnäolo tuo ajatteluun tilaa

Ihmisten läsnäolon vahvistamisen hyödyt perustuvat yleisiin läsnäolevan mielen ihmisen aivoille ja kongnitiolle tuottamiin hyötyihin.

Tietoisen läsnäolon on todettu muun muassa:

• parantavan keskittymiskykyä ja hiljentävän vaeltavaa ajatusten virtaa
• rauhoittavan reagoinnin reaktiivisuutta ja tuovan tilaa ärsykkeen ja reaktion väliin
• lisäävän mielen joustavuutta ja kykyä nähdä asioita useammasta vaihtoehtoisesta kulmasta
• helpottavan muistamista ja työmuistin tiedonkäsittelyä
• lisäävän tyytyväisyyden, tyyneyden ja hallinnan tunteiden kokemuksia.

Listasta voi nopeasti vetää yhteen läsnäolon hyödyt työssä:

• tehokkaampaa ja keskittyneempää tekemistä 
• vähemmän konflikteja ja väärinymmärryksiä
• enemmän suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta
• vähemmän unohduksia ja epäselvyyksiä
• lisää luottamusta ja hyvinvointia.

Läsnäolon vahvistamisella voi tutkitusti vaikuttaa merkittävästi työn tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen. Viisas tehostaja keskittyykin siihen.

Mitä jos ihmiset olisivatkin työpalavereissa 100 % läsnä ja ajatukset tässä hetkessä? Tuplaantuisiko myös tulokset samassa suhteessa? 

Lisää läsnäoloa palavereihin ja työpäiviin

Kokemuksesta tiedän, että ainakin muutaman minuutin panostus läsnäoloon palaverin tai tilaisuuden alussa säästää itsensä takaisin seuraavan tunnin aikana, kun suurempi osa ihmisten keskittymisestä ja ajattelusta on paikalla.

Ihmiset voi palauttaa tilanteeseen monella tapaa. Olennaista on saada heidät aistimaan itsensä läsnä tässä tilassa, näiden ihmisten kanssa, tässä hetkessä ja irrottautumaan ajatuksista, jotka mahdollisesti yrittävät viedä pois hetkestä. 

Alussa kuvaamani huomion palauttaminen vaeltavista ajatuksista kehoon on tähän erittäin tehokas keino. Yksi keino on tuoda osallistujien huomio toisiinsa tai muuhun tilanteessa läsnä olevaan.

Tiedän, että tällaiseen ei ole työelämässä totuttu ja ajatus herättää siksi vastustusta. 

Mutta kannattaako ohittaa hyödyt?

Olen itse valmentajana vuosia aloittanut tilaisuuksia palauttamalla ihmiset ensin läsnäoloon. Toisinaan tämä on herättänyt aluksi (perustelujen kertomisesta huolimatta) joissakin hämmennystä, mutta lopulta kokemukset ovat aina olleet poikkeuksetta positiivisia. "Olipa ihanan intensiivinen ja rauhallinen tunnelma." "Oli tosi helppoa ja luontevaa keskustella." "Aika kului ihan siivillä, tätä olisi jaksanut kuunnellut pidempäänkin."

Läsnäolossa on huikea potentiaali. Jos muutama minuutti tapaamisen alussa jo vaikuttaa keskittymiseen ja helpottaa ihmisten oppimista ja keskustelua, mitä tapahtuisi, jos korvattaisiin kuormittava kiire läsnäololla laajemminkin työelämässä? Metodeja kyllä riittää.

Uskon, että läsnäolon kehittäminen näkyy ihmisten kognitiivisen kapasiteetin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön paranemisen tuloksina myös viivan alla.

– Ella

p.s. Jos haluat lukea lisää läsnäolon taiasta, suosittelen Eckhart Tollen klassikkokirjaa Läsnäolon voima. Kirja avaa hienosti, miksi mieli välttelee luonnostaan nykyhetkeä ja miten siihen voi oppia syventymään.