Miksi uuden omaksuminen alkaa hermostosta?

10.12.2025

Moni kaipaa muutosta johonkin arjessaan. Terveellisempiä rutiineja, rauhallisempaa arkea, huonoiksi todettujen tapojen muuttamista, uutta suuntaa, parempaa keskittymistä tai kykyä omaksua uutta ilman jatkuvaa ylivirittyneisyyden tunnetta ja painetta. Silti muutos jää aikomukseksi. Muuttumattomuus ei  ole laiskuutta tai tahdon puutetta. Kyse on siitä, ettei hermoston tila mahdollista uuden omaksumista.

Rutiinien korjaamisen, toimintamallien muuttamisen, uuden oppimisen tai toisin tekemisen todellinen perusta ei ole päätös tai tahto, vaan hermoston tila. Päätöstä ja tahtoa tarvitaan toimeen tarttumiseen, mutta uuden omaksuminen ja vanhan toimintatavan tai ajattelumallin korvautuminen  edellyttää kehon tason muutoksia, käytännössä uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Siksi kestävän uudenlaisen arjen rakentamisessa tai vaikka elämäntapojen muutoksessa on lähdettävä liikkeelle hermostosta. Kun tiedämme mitä haluamme ja hermoston tila tukee muutosta, eikä pyri enää viemään takaisin vanhaan, uuden omaksuminen paitsi mahdollistuu - siitä tulee myös helpompaa.  

"Jos hermosto on selviytymistilassa, sille ei jää mahdollisuutta oppia, rakentaa uusia hermoyhteyksiä ja muokkautua haluttuun suuntaan."

Kiire, paine ja stressitila sulkee hermoston

Perinteisesti ihmisen autonominen hermosto on jaettu kahteen vaihteeseen: sympaattisen hermoston tilaan ja parasympaattisen hermoston tilaan. Sympaattisessa tilassa hermosto on virittynyt selviytymään joko isommasta tai pienemmästä suorituksesta ja keskittää kehon toiminnot vain tähän. Parasympaattisessa levon ja rauhan tilassa sillä sen sijaan on rauhaa vastaanottaa, korjata ja uusiutua.

Kova paine, epävarmuus sekä voimakas suoriutumisen tarve ajavat hermoston helposti krooniseen ylivirittyneeseen stressitilaan, jolloin fokus on täysin selviämisessä. Jos hermosto on jatkuvasti virittynyt ja  selviytymistilassa, sille ei yksinkertaisesti jää mahdollisuutta oppia, rakentaa uusia hermoyhteyksiä ja muokkautua haluttuun suuntaan. Selviämistilassa oleva keho myös tulkitsee uuden ja tuntemattoman lähtökohtaisesti uhaksi ja lisäkuormaksi, jota pyrkii välttelemään ja vastustamaan.

Selviytymistila siis käytännössä pakottaa kehon pysymään vanhassa ja suosimaan tuttuja kaavoja, jotta kapasiteetti riittää välttämättömästä suoriutumiseen. 

Tästä seuraa se, että vaikka

  • haluaisimme aloittaa jonkin uuden tavan, emme saa luotua siitä uutta rutiinia
  • päätimme toimia tällä kertaa toisin, palaamme vanhoihin toimintatapoihin
  • innostuisimme muutoksen ideasta, kadotamme motivaation nopeasti
  • yritämme kuinka oppia uutta, keskittyminen herpaantuu eikä asia tartu

Missään näistä ei ole kyse heikkoudesta tai saamattomuudesta. Kyse on tahdosta riippumattoman, autonomisen hermoston tasolla tapahtuvasta hermostollisesta suojareaktiosta, joka yrittää auttaa selviytymistilassa olevaa kehoa keskittymään olennaiseen. - Eli hengissä selviämiseen torjumalla energiasyöpöt tarpeettomat uudistukset. Sillä sellaisina haluamiset, päättämiset ja tahtomiset näyttäytyvät kuormittuneelle, selviytymisen tilassa olevalle keholle.

Palautunut hermosto voi kokea uuden turvalliseksi

Palautumisen hyöty ei ole vain rauhallisempi olotila, vaan se on edellytys niin oppimiselle kuin uusien rutiinien omaksumisellekin. Rauhan ja turvan tilassa hermosto pystyy uudistumaan haluamaamme suuntaan.

Kun autonominen hermosto rauhoittuu ja keho palautuu parasympaattiseen tilaan, sisällämme tapahtuu lukuisia tärkeitä, laajentavia muutoksia:

  • kehon kortisolitaso laskee
  • hengitys syvenee ja rauhoittuu
  • syke ja verenpaine tasaantuu
  • sisäinen hälytystila sammuu
  • aivot siirtyvät pois reagoinnista

Nämä kehon tason muutokset ovat portti siihen tilaan, jossa rutiinien muuttaminen, totutusta poikkeavien tapojen omaksuminen tai uuden opettelu eivät enää ole kehollisesti selviämisuhka vaan on tulkittavissa potentiaaliseksi mahdollisuudeksi. Kutsunkin tätä tilaa usein hermostolliseksi muutosvalmiuden tilaksi.

Parasympaattisessa hermoston tilassa (tarkemmin ventraalisen vaguksen tilassa):

  • pystymme ottamaan vastaan uutta
  • pystymme ajattelemaan selkeämmin ja luovemmin
  • pystymme kuuntelemaan ja olemaan sosiaalisesti läsnä
  • pystymme toimimaan toisin kuin ennen
  • pystymme rakentamaan tavoiteltuja uusia hermoverkkoja

Kun hermoston tila tukee ja keho on valmis muokkautumaan ja uudistumaan, uuden opettelu ei ole enää sisäistä taistelua. Uusien tervellisempien rutiinien omaksumisesta tai tapojen muuttamisesta voi tulla jopa mukavaa.  


Share